Hae
At My Happy Place

Opintovapaa, olit ihana!

Tänään on viimeinen päivä opintovapaalla. Mitä jäi käteen kahdessa vuodessa?

Se oli syksy 2015 kun palasin viiden vuoden kotona olon jälkeen takaisin työpaikkaani päiväkotiin. Samalla omat lapset aloittivat päiväkodissa.  Heti alusta tuntui oudolta jättää lapset hoitoon ja mennä toiseen taloon hoitamaan muiden lapsia. Yritin kuitenkin tsempata ja ajatella, että on hyvä, että lapset tottuvat ryhmässä oloon, muihin aikuisiin ja muiden antamiin ohjeisiin.
Vaikka olinkin tullut ja mennyt hoitovapaalla lasten kanssa paljon, käynyt perhekerhoissa ja muskareissa, työarki tulisi tekemään myös minun pääkopalleni hyvää.

Aika pian tässä uudessa arjessa kuitenkin huomasin, että tämä työ ei ole loppuelämäni työ. Se mihin työpäivät päiväkodissa päättyi, jatkui kotona. Elämästäni oli tullut 24/7 päiväkoti elämää. Äänekkäitä lapsia aamusta iltaan.

”Every morning you have two choices: continue to sleep with your dreams, or wake up and chase them.”

Tätä kirjoittaessa en ymmärrä, miksi jahkailin niin pitkään. Tai no, en halunnut luopua säännöllisistä palkkatuloista enkä pitkistä kesälomista… Sinnittelin ja sinnittelin, kunnes 2017 hain kouluun ja elokuussa aloitin opintovapaan.

Sitä päätöstä en ole katunut päivääkään. Kuukausitulot tippuivat merkittävästi, mutta se ei ole ollut ongelma. Pienempiin tuloihin tottui nopeasti.

Kahden vuoden aikana olen oppinut itsestäni paljon, perustanut toiminimen, saanut uusia ystäviä, valmistunut Visualistiksi ja kehitellyt ideoita, joita lähteä tavoittelemaan ja toteuttamaan.

Näiden ideoiden toteutusta jatkan nyt toistaiseksi päiväkotityöni ohella. Tulen tekemään 30 tuntista työviikkoa, mutta kalenteri merkinnöissä lukee työvuorojeni lisäksi myös työhaastattelu, joten kovinkaan pitkään en aio päiväkoti duuniani jatkaa.  Jos tämä haastis ei tuo uutta työtä, niin ehkäpä sitten se seuraava!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *